sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 24: Kuinka monta kansallispukumallia Suomessa on?


Kuinka monta kansallispukumallia Suomessa on?

Nimim. Kerttunen

Hei Kerttunen!

Nytpä esitit vaikean kysymyksen! Laitoin Sojan tekemään listan suomenkielisten alueiden puvuista ja pyysin Marialta Bragesta luettelon ruotsinkielisistä puvuista, että saadaan edes jonkinlainen pohja vastaukselle.

Pitkällisten ja tarkkojen laskutoimitusten jälkeen vastaus on 525 kansallispukua.


Kuvassa nähdään murto-osa suomalaisesta kansallispukurikkaudesta. Kuva Heli Manninen

Ruotsinkielisillä alueilla on yhteensä 186 pukua, joista miesten pukuja 95 ja naisten pukuja 91.

Suomenkielisillä alueilla on 272 naisten pukua ja 67 miesten pukua, siis yhteensä 339 kpl. Näistä kansallispukuraadin hyväksymiä pukuja on Sojan luettelon mukaan 103 kpl. Jos suomenkieliset haluaa laskea niin, että suunnilleen samoista esikuvista tehdyt versiot lasketaan vain kerran, saadaan miesten pukujen määräksi 59 ja naisten pukujen määräksi 217 eli yhteensä 276 kpl.

Näiden lisäksi on suuri määrä pitäjänpukuja, kuoropukuja ja muita sommiteltuja pukuja, jotka muistuttavat jossain määrin kansallispukuja, sekä eri kansojen kansanpukuja ja vielä joitakin muinaispukuja.

Valinnanvaraa siis riittää! 

Riemulla tulevaan! Kuva Heli Manninen

Lämmin kiitos kaikille seurastanne tällä joulukuisella matkalla. Jälleen kerran on todettava, että pukukulttuurimme on upean rikas ja monisyinen. Toivottavasti tästä kalenterista oli iloa moneen päivään ja toivon, että onnistuimme kaivamaan myös aivan uusia valokuvia ja tiedonmurusia nähtäville.

Palautetta kalenterista voi jättää Raidan Facebook-sivujen kautta tai toki kommentiksi näihin postauksiin. Ja vielä viimeisen kerran: Olethan muistanut osallistua arvontaan?

Mitä kauneinta joulua kaikille!

Hyvä, lämmin, hellä on mieli

Tyynin

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 23: Minkä puvun valitsen?


Kotipaikkakunnallani tai synnyinpaikkakunnallani ei ole omaa kansallispukua. Maakuntapukuakaan ei ole. Minkä puvun voisin hankkia? 

Kysyjä: “Puvuton”


Hyvä “Puvuton”, 

ällös heittäydy epätoivon alhoon! Pukuperinteemme on ihanan armollinen. Suomen alueen kansallispuvuista ainoastaan saamelaispuvut edellyttävät, että puvulle on ihan oikeat perusteet. Muuten voit päättää kuulua vaikka johonkin seuraavista porukoista:

Roadshow-tunnelmia on kuvannut Jenni Österman / Suomen perinnetekstiilit.

Perinnetietoinen katselee sukupuutaan taaemmas. Oikea puku voi löytyä vaikka vanhempien tai isovanhempien syntymätodistuksesta. Ehkä sukunne viljeli monta sataa vuotta maata pienellä paikkakunnalla Koillis-Savossa, kuten omani, ennen kuin haarautui pitkin Suomenniemeä. Ehkä
omaa sukuhistoriaa leimaa vahvasti evakkotie. Ehkä joku esi-isä jäi vähän vahvempien kulttuuripiirteiden jalkoihin ja ansaitsisi hiukan huomiota.

Esteetikko valitsee pukunsa ulkonäkö edellä. On ihan ok, jos joutsenolainen valitsee hämeen puvun, vaikka asuinpaikkakunnalla olisi omakin puku. Moni elovenanvaalea ja sinisilmäinen neito on puettu Munsalan sinivoittoiseen pukuun, vaikka pieni ruotsinkielisen rannikon paikkakunta ei taida heidän sukukartoistaan löytyä. Munsala tuntuukin olevan monelle se Suomi-neidon puku, joka kuvaa ennen kaikkea suomalaisuutta, paikkakunnasta viis. Jos joku puku vain tuntuu kauneimmalta, omimmalta, omaa ruumiinrakennetta imartelevimmalta, sen saa valita.

Ihanaa uutta kansallispukusukupolvea Europeadessa kuvasi Pia Ala-Äijälä.

Käytännöllisyyden ystävä saattaa käyttää valintaperusteenaan vaikka puvun saatavuutta. Jos hyväkuntoinen Kokkolan puku sattuu tulemaan vastaan ja vielä oikeassa koossa, siihen saa ja kannattaa tarttua! Jos naapuri tarjoaa käyttöön Kuopion hamekangasta, mikä jottei! Ja jos tällainen puku ei sitten totuttelun jälkeen tunnukaan itselle oikealta, aina voi vaihtaa tai hankkia vaikka useamman.
Käytännöllisesti ajatteleva voi myös haluta puvun, jonka osia on helppo yhdistää muuhun pukeutumiseen.

Haminalaista tuuletustunnelmaa tallensi Eeva Koivula.
Todellisuudessa moni meistä varmaan punnitsee montaa eri asiaa pukua valitessaan. Minne vaakakuppisi kallistuukaan, älä huoli - tähän kysymykseen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Oikea puku juuri sinulle on se, jossa ryhtisi suoristuu kuin huomaamatta ja sydän läikkyy lämpimänä.

Huomenna sitten mietitään, kuinka paljon sitä valinnanvaraa oikein onkaan! Ja ennen huomista vielä - olethan jo osallistunut arvontaan?

Vaihtoehdoista pää pyörällään,

Tyyni

Aiheesta on kirjoitellut myös Soja: http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/08/milla-perusteella-kansallispuku-taytyy.html

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 22: Minkälaiset kengät sopivat kansallispuvun kanssa?



Minkälaiset kengät kansallispuvun kanssa? 

Nimim. Satu

Hei Satu!

Ihan kaikkien suomenkielisten kansallispukujemme kanssa suositellaan käytettäväksi mustia, eleettömiä, nahkaisia nauhakenkiä, naisten pukujen kanssa yhtä hyvin vastaavia avokkaita, jotka voivat olla korolliset tai korottomat. Nauhakengiksi käyvät hyvin esimerkiksi lavatanssikenkien ”mummomalli”. Eleettömiä avokkaita saa niin markettien kenkäosastoilta kuin kenkäkaupoistakin.
Joidenkin läntisten (siis ei karjalaisten) miesten ja naisten pukujen kanssa voi käyttää myös erityisiä kansallispuvun solkikenkiä. Niitä myy Brage ja valikoimassa on yksi solki, joka käy myös suomenkielisen alueen pukuihin. Ensisijaisesti kannattaa noudattaa pukukohtaisia ohjeita, joita löytyy kansallispuvut.fi-sivustolta. Tarvittaessa voi kysyä tarkennusta esim. Suomen kansallispukukeskuksesta

Naisten mustat nauhakengät. Kuva Soja Murto.
Naiset mustat avokkaat. Kuva Soja Murto.
Naisen mustat solkikengät. Tämä solkimalli käy myös suomenkielisen pukualueen pukuihin.
Kuva Föreningen Brage.

Jo esikuvien aikaan mustat kengät olivat arvokkaammat ja niihin pyrittiin. Värjäämättömästä nahasta valmistetut jalkineet olivat arkisempi vaihtoehto. Kansallispuku on juhlapuku ja siksi varsinkin arvokkaammissa juhlissa juuri mustat kengät ovat parempi valinta. Ajattelen, että nahanväriset jalkineet eivät oikein sovi punaisille matoille. Varsinkin kansantanssijat käyttävät usein värjäämättömästä nahasta tehtyjä supikkaita eli lipokkaita esiintyessään kansallispuvussa ja koska esiintymispukuna kansallispuku on vähän eri asemassa kuin juhlapukuna, niin tämä on ihan perusteltu valinta. Toki myös mustia tanssitossuja voi käyttää. Lapsille nahanväriset jalkineet ovat ihan hyvä valinta, jos sellaiset sattuvat olemaan saatavilla. Tytöt voivat käyttää vaikkapa mustia balleriinamallisia kenkiä, pojat vastaavia nauhakenkiä kuin miehet.

Sellaisten miesten pukujen kanssa, joissa on pitkät lahkeet, voi käyttää myös mustia nahkasaappaita. Silloin kenkien varret jäävät piiloon lahkeiden sisään.

Ruotsinkielisten alueiden pukujen kanssa Bragen pukutoimisto suosittelee mustia nauha- tai solkikenkiä. Brage myös myy niitä.

Erilaisia kansallispukuun kuuluvia kenkiä kuvattuna Leena Holstin kirjassa Kansallispuku (s. 153).
"Upokkaan ja supikkaan mallit on saatu kansanomaisista, värjäämättömistä jalkineista. Solkikenkien mallit ovat Bragen museossa. Miesten nauhalliset mustat juhlakengät ja naisten mustat avokkaat tai nauhakengät sopivat kansallispukukäyttöön." Kuvan käyttöön on pyydetty lupa. 
Pehmeästi tassutellen,

Tyyni

Ps. Tepastelkaa vielä täyttämään arvontalomake, aamut käyvät jo vähiin!

torstai 21. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 21: Montako erilaista päähinetyyppiä on suomalaisissa puvuissa?


Montako erilaista päähinetyyppiä on suomalaisissa kansallispuvuissa? - Pia


Kuvassa lääppä, säppäli, huntu, tykkimyssy ja kirjovirkattu päähine. Kuva Sanna Karvonen.

Hei Pia,

Kansallispuvuissa on runsaasti erilaisia päähineitä. Leena Holst erittelee kirjassaan Kansallispuku (2011) naisten päähineet karjalaisiin ja länsi-suomalaisiin. Nauhapäähineitä ovat tyttösten silkkinauhat, joita käytettiin myös länsi-suomessa (ei kuitenkaan suomenruotsalaiset), rippi-ikäisten säppälit, sykeröt sekä pintelit.


Kaukolan säppäli. Kuva Sini Vento.
Aikuisten päähineitä ovat hunnut, jotka alunperin olivat luterilaisten naisten käytössä, sekä sorokat eli harakat, jotka puolestaan kuuluivat ortodokseille. Sykeröitä on myös joissakin tarkistamattomissa puvuissa käytetty pelkiltään mutta nykyään niihinkin aikuinen nainen pukee hunnun. Säpsä ja natsi eli helttuhattu löytyvät myös kansallispuvuista.

Kivennavan kansallispukuun kuuluu huntu.
Kuva: Susanna Mattheiszen / Soja Murto

Raja-Karjalan naisella vasemmassa reunassa sorokka. Kuva Sanna Karvonen.

Läntisissä puvuissa yleisimmät aikuisten naisten päähineet ovat tanu eli liinalakki ja tykkimyssy. Näiden lisäksi harvinaisempia tai yksittäisistä puvuista löytyviä ovat päähinehattu, pehmeä silkkimyssy, korvamyssy, tano, tryytterö ja sarvimyssy. Kymin naisen pukuun kuuluu myös tanuliina, joka voidaan pukea tanun päälle.

Kuvassa suuripesäinen tanu (Kymin nainen) ja voimakkaan herttamainen tykkimyssy tyllipitseineen (Koillis-Savon nainen). Kuva Sanna Karvonen.
Ruotsinkielisen pukualueen korvamyssyjä. Kuva Sanna Karvonen.

Tykkimyssyn päälle voi myös halutessaan pukea silkkihuivin, valkoisen pellavahuivin (esim. Loppi) tai ruudullisen puuvillahuivin (esim. Kuopion seutu) puvusta riippuen.


Miesten kansallispuvun päähineitä ovat patalakki l. kairalakki, neulottu varraslakki, huopainen lierihattu (suomenruotsalaiset) sekä huopalääppä (Karjala), huopasilinteri ja villakankainen sekä nahkainen lippalakki. Säkylän kirjovirkattu lakki on ainoa laatuaan.

Rauman miehen pukuun kuuluu lipallinen lakki. Kuva Sini Vento.
Säkylän miehen lakki. Kuva Sanna Karvonen.

Neulottu varraslakki. Kuva Sanna Karvonen.

Kansallispukukeskus antoi vast’ikään suosituksen miesten kansallispukujen päähineiden käytöstä sisätiloissa. Sen mukaan myös mies pitää päähineensä pääosin päässä, poikkeuksena ruokapöytätilanne, kirkko ja juhlan isäntäväen tervehtiminen. Tiedote tulee myöhemmin luettavaksi Suomen kansallispukukeskuksen sivuille.

Päähineistä voit lukea lisää myös Sojan blogista: http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2015/07/ihana-kamala-paahine.html


Pikkuhiljaa jo tonttulakissa,

Tyyni


Vielä ehtii osallistua Raita ry:n joulukalenteriarvontaan!



Lähteet: Holst, L. 2011. Kansallispuku.

http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/kayttoohje.htm

http://www.kansallispuvut.fi/puvut/kuopio_np.htm

http://www.kansallispuvut.fi/puvut/kymi_np.htm

Koskimäki, A. 2010. Lopen naisen kansallispuku: Maija Stiinalta Lopen naiselle



keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 20: Voiko hautajaisiin laittaa kansallispuvun?

Voiko kansallispuvun laittaa hautajaisiin?
nimim. Vastaisen varalle

Hei varautuja,

Voi. Kansallispuku on juhlapuku, jonka voi sellaisenaan laittaa hautajaisiin. Koska monet kansallispuvut ovat väritykseltään sellaisia, joihin hautajaisissa ei nykyaikana ole totuttu, voi olla tarpeen ottaa huomioon muun hautajaisväen kanta. Jos siis olet vainajan lähimpiä omaisia, voit pukeutua kansallispukuun ihan huoletta. Jos taas et kuulu ihan lähimpiin, voi olla sopivaa varmistaa lähimmiltä omaisilta, että kansallispuku sopii heille.

Yksityiskohtia tykkimyssyn kirjailuista. Kuva Soja Murto.
Toivon, ettet tarvitse tietoa alkavana vuonna.

Vakavammissa merkeissä,
Tyyni

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 19: Saako kansallispuvun kanssa meikata?


Saako kansallispuvun kanssa meikata yhtään? Entä voiko ajaa autoa?


nimim. Ensikertalainen




Hei Ensikertalainen!

Kansallispuku on juhlapuku, ja juhlapuvussa pitää voida olla itsevarma ja edustaa pystypäin. Jos se sinulla tarkoittaa kevyttä ehostusta, kaikin mokomin. Teatterimeikkiä yritetään välttää, ettei kokonaisuus kärsi, mutta mikään ei estä käyttämästä meikkivoidetta tai ripsiväriä. Iloinen huulipunakin sopii hienosti. Varo kuitenkin puuteri- tai meikkivoidetahroja paidan kaulukseen!

Huulipuna näyttää hyvältä itsevarman juhlijan huulilla. Kuva Sanna Karvonen.

Silmälasien käyttäjän ei tarvitse hommata piilolinssejä vain kansallispuvun tähden. Silmälasit ovat osa käyttäjää ja niitä saa käyttää kaikissa tilanteissa. Sama koskee esimerkiksi uskonnollista pään peittämistä - huivi ei ole niinkään osa asua vaan osa käyttäjää, ja sitä saa käyttää myös kansallispuvun kanssa. Toistan itseäni: Juhlapuvussa pitää voida olla itsevarma ja edustaa pystypäin. Itseään ei tarvitse puvun tähden muuttaa.
Silmälaseja ei tarvitse jättää kotiin. Kuva Eeva Koivula. 
Moneen kansallispukuun kuuluu jokin oma päällysvaate. Sen käyttäminen on toki suositeltavaa, jos sellainen on saatavilla, mutta talvitakkiakin voi käyttää. Jos osallistuu ulkona vaikkapa kulkueeseen tai muuten tilaisuus on ulkona, saattaisin heittää takin pois näyttääkseni kaunista pukua sellaisenaan, mutta en palelluttaisi itseäni. Onneksi muuten moni kansallispuku on varsin lämmin ihan itsessäänkin!

Joskus tilanne vaatii silmien tai kuulon suojaamista. Turvallisuus edellä! Kuva Soja Murto. 

Keväällä moni yhdistää ylioppilaslakin kansallispukuun. Sekin on jees, oli sitten vappu tai oma ylioppilasjuhla.

Autollakin saa ajaa kansallispuvussa. Kannattaa ottaa kuitenkin joitain seikkoja huomioon: Essu rypistyy aivan varmasti turvavyön alla ja kannattaakin siksi laittaa vyötäisille vasta perillä. Lisäksi kannattaa varata jotain vaihtovaatetta tai suojaa mukaan esimerkiksi auton rikkoutumisen varalta. Kukaan ei halua kurotella vararengasta kontin pohjalta vaaleat pellavat yllään.


Maalaisjärjellä ja juhlamielellä,

Tyyni

Ps. Kohta on viime hetket käsillä osallistua arvontaan!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 18: Voiko neiti-ihminen käyttää tanua?

Olen neiti, voinko käyttää tanua, tykkimyssyä tai huntua, kun siis en ole naimisissa?
Nimim. Neiti

Neiti hyvä,
Kyllä voit ja se on oikein suositeltavaa. Nauhat olivat esikuvien aikaan alle rippikouluikäisten päähine. 
Etenkin Karjalassa oli erilaisia naimaikäisten neitojen päähineitä: säppäleitä ja sykeröitä ja myös läntisellä pukualueella nuoret, naimaikäiset neidot voivat käyttää vaikkapa tykkimyssyä ilman tykkiä eli pitsiosaa tai kiinnittää tanun pesään tehtävän hiussykerön ympärille silkkinauhat, jotka laskeutuivat selkään. 
Tykkimyssyjä ja tanuja Jyväskylässä Suomen käsityön museon kansallispukunäyttelyssä. Kuvassa myös muutama nuoren naisen päähine. Kuva Soja Murto.
Kivennavan säppäli. Päähine sopii alle parikymppiselle neitokaiselle. Kuva Soja Murto.
Parikymppisenä viimeistään nainen on aikuinen ja käyttää suosituksen mukaan aikuisen päähinettä riippumatta siviilisäädystä. Päähineet ovat pukukohtaisia.
Huikeita tykkimyssyn koppia Suomen käsityön museosta. Kuva Soja Murto.




Kukkahattutätinne
Tyyni

Ps. Vielä ehtii osallistua Raita ry:n joulukalenteriarvontaan täyttämällä lomakkeen. Palkinnot arvotaan välipäivinä.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 17: Mihin kohtaan hameen halkio tulee?



Miten päin hame kuuluu pukea päälle ja mihin kohtaan halkio jätetään?
Nimim. Väkkärä

Moi Väkkärä,

Kansallispuvun hameen halkio jätetään eteen. Niin se jää esiliinan alle piiloon.
Esiliinan alla voi myös tarvittaessa antaa halkion hieman irvistää, jos vaikka sattuu olemaan raskaana tai perso joulupöperöille.

Upea punainen hame on Kansallismuseon Seurasaaren kokoelmissa ja esillä Seurasaaressa Ivarsin talossa. "Vyötäröhame, punaista palttinasidoksista villakangasta, jossa hyvin kapeita flammuraitoja (musta, vihreä, keltainen, vaaleanpunainen). Vyötärölle laskostettu, lisäksi helman puolessa välissä on poikittainen laskos. Laskoksen alle on jäänyt piiloon kaksi paikattua kohtaa. Myös helmassa on yksi paikka." Kuva Kansallismuseo, CC4.0.

Soja Murto on kuvattu pukeutumassa kansallispukuun Seinäjoen käsityömessuilla lokakuussa 2016. Katso Youtube-videolta hameen pukeminen: https://www.youtube.com/watch?v=nJX-KeUJqwQ


Joulutorttu suussa kirjoitteli

Tyyni

Ps. Muistattehan osallistua arvontaan täyttämällä lomakkeen!

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 16: Minkä väriset sukat pitää laittaa?

Minkä väriset sukat pitää laittaa?
Siru

Hei Siru!


Kansallispukujen esikuvat sijoittuvat ajalle n. 1750 – 1850. Tänä aikana sukkamuoti on muuttunut. 1700-luvun puolella arkisukat olivat värjäämättömät, mutta juhliin puettiin värjätyt sukat. Suosituin väri oli punainen, mutta yleisesti käytettiin myös luonnonmustia, tummansinisiä ja tummanvihreitä sukkia. 1800-luvulla tulivat muotiin valkeat sukat. Paikoin käytettiin myös kirjoneuleisia sukkia.

Kivennavan naisia värillisissä sukissaan. Kuva: Susanna Mattheiszen / Soja Murto



Seiskarin miehen sukka. Kuva Eeva Koivula.
Esikuvien sukkien materiaali oli villa tai pellava. Ne ulottuivat polveen tai sen yli ja sidottiin säärisiteillä eli kudotuilla tai ristikkonauhaksi punotuilla nauhoilla polven alta. Nauhan päät kieputeltiin nauhan alle. Sukkien koristavat usein vikkelit, eli koristeelliset nilkkakavennukset, sekä saumamainen takakavennus. Kansallispukujen kanssa käytetään sekä käsin neulottuja, että ostosukkia. Paksut, puuvillaiset polvisukat ovat helppo ja edullinen valinta. Niitä saa ajoittain marketeista ja kansallispukujen myyjät myyvät niitä. Sukat voi hyvin myös neuloa itse. Taito Uusimaa tarjoaa ohjeen yleismalliseen kansallispukusukkaan.

Valkean sukan vilautus Kansallispuvussaroadshow'ssa Jyväskylässä. Kuva Sanna Karvonen.

Monissa puvuissa on myös pukukohtainen sukkaohje. Ja sitten viimein se vastaus: pukukohtaisesti on yleensä määritelty sukkien väri. Mikäli sellaista määrittelyä ei ole, voi aika turvallisin mielin valita 1700-luvun puolen mukaisiin pukuihin punaiset ja 1800-luvun puolen mukaisiin pukuihin luonnonvalkoiset sukat. Vanhemmalta ajalta peräisin olevan puvun tunnistaa usein yksivärisestä hameesta, leveistä raidoista ja pitkästä liivistä, mutta jollei satu tietämään, miltä ajalta puvun esikuvat ovat peräisin, ei kumpikaan näistä valinnoista mene kamalan pieleen.


Punapaulojaan solmi

Tyyni

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 15: Onko Ahvenanmaalla kansallispukuja?

Millaisia kansallispukuja on Ahvenanmaalla vai onko lainkaan? Nimim. Åland

Parahin Åland,

Ahvenanmaalta löytyy koko joukko kauniita kansallispukuja. Tyyliltään ne kuuluvat ns. läntisiin kansallispukuihin.

Sundilainen tyttö pukeutuneena Sundin alueen kansallispukuun, seisoo aitan vieressä Jan-Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa Sundissa.
Kuva: Volker von Bonin, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0 lisensioitu kuva
Vaikka ahvenanmaalaisia kansanpukuja kohtaan oli osoitettu jonkin verran kansatieteellistä kiinnostusta jo 1800-luvun puolella, voidaan kuitenkin sanoa, että Ahvenanmaan kansallispukuliikkeen sysäsi liikkeelle Otto Andersson vuonna 1907. Tavoitteena oli saada kansallispuvut koottua kaikille Ahvenanmaan 16 kunnalle seuraavana vuonna pidettäviin Maarianhaminan laulujuhliin. Perimmäinen tarkoitus oli, että pukujen juuret palautuisivat ainakin vuoteen 1850, mutta historiallinen tarkkuus hieman kärsi lyhyestä valmisteluajasta. Monitoiminainen Fanny Sundströmin työpanos hankkeessa oli merkittävä.

Pukuja koottiin 1920-luvulla yhdessä Föreningen Bragen kanssa. Maarianhaminan puku on koottu 1980-luvulla kokoamalla yhteen osia eri alueilta. Ahvenanmaalaisten, kuten niin monien muidenkin pukujen historiaa Suomessa, tutkitaan yhä tänä päivänäkin.

Kaikilla Ahvenanmaan 16 kunnalla on puku, useimmilla sekä miehelle että naiselle.

Puku sekä miehelle että naiselle: Brändö, Finström, Föglö, Geta, Jomala, Kumlinge, Lemland, Lumparland, Mariehamn, Saltvik, Sottunga, Sund ja Vårdö
Puku vain naiselle: Hammarland ja Kökar
Puku vain miehelle: Eckerö

Pukujen kuvaukset löytyvät Finlandssvenska dräktboken –kirjasta sekä Bragen pukutoimiston sivuilta osoitteesta http://draktbyra.brage.fi/brage/folkdrakter/list-47835-0-3

Med vänliga hälsningar,

Tyyni 

ps. Vielä on aikaa osallistua Raita ry:n joulukalenteriarvontaan! Suosittelen, palkinnot ovat komeat. Lue linkin takaa lisää.

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 14: Voiko feresiä pitää arkipukuna?

Voiko feresiä pitää arkipukuna? Miten pukeutua kansallispukuhenkisesti myös arkena? Kyselee Mipa

Feresi ja sarafaani ovat Laatokan pohjoisrannan, Raja-Karjalan ja Vienan-Karjalan 
ortodoksisesta pukuperinteestä ammentavia asuja. Feresejä tunnetaan monennäköisiä, 
kotikutoisista arkivaatteista silkkisiin juhlapukuihin. Feresi tai sarafaani ovat ihania, 
rentoja ja armollisia pukuperinteemme osia, kansanpukuja. Ne käyvät juhlaan erinomaisesti, 
mutta sopivat hyvin myös arkipukeutumiseen, työtehtäviin ja vaikka työnäytöksiin.

Kansallispukuihin hurahtavalle feresi on monella tapaa helppo tapa päästä sisälle harrastukseen. 
Feresin voi hankkia tai tehdä varsin kohtuullisin kustannuksin ja sitä voi käyttää hyvin vapaasti.

Kuva Iina Wahlström

Kansallispukuhenkeä ja kansanomaista pukeutumista voi tuoda arkeensa monin tavoin feresien 
lisäksi.

Kansallispuvun osia voi yhdistää arkivaatteisiin. Kansallispuvun liivi käy hameen, kotelomekon tai 
farkkujen kaveriksi. Päähineitä voi yhdistää monennäköisiin asuihin. Tasku on paitsi sievä lisä 
mekkoon tai housuasuun, myös käytännöllinen asuste. Kansallispuvun hame ja simppeli pusero 
ovat erinomainen yhdistelmä vaikka rentoihin juhliin, joissa koko kansallispuku olisi jotenkin “liikaa”. 
Toki kansallispukujen osat ovat arvokkaita ja monelle tulee mieleen, ettei mielellään kuluta niitä 
arkikäytössä.

"Vyölle ripustettava irtotasku, jonka reunoissa on vaaleanruskeata ja keskellä mustavalkokuvioista ostokangasta. Vuorikangas on sinivalkoruudullista puuvillaa. Taustakangas on toimikassidoksista pellavaa. Punaisesta villalangasta palmikoitu villanyöri." Kansallismuseon Seurasaaren museon kokoelma.

Pirtanauha Kansallismuseon Seurasaaren kokoelmista.

Kansallispukukankaista voi myös valmistaa muita kuin varsinaisia kansallispuvun osia. Valmiinakin 
voi ostaa esimerkiksi laukkuja, koruja, solmioita… Näillä voi hyvin tuoda ripauksen kansallispukua 
arkeensa. Kalliiden käsinkudottujen kankaiden lisäksi kankaista valmistetaan myös painokuvioisia 
versioita, joista voi ommella vaikka uimapuvun, legginsit tai hupparin.

Myös kansallispukujen tekniikat ja kaavat ovat varsinainen aarreaitta. Ehkä talveesi sopisi sarkaviitta 
tai ompelet takin loppilaisen kapotin pohjalta? Kirjontoja voi tuoda arkisiinkin esineisiin, niin vaatteisiin 
kuin kodinsisustukseenkin (kuvittelen sieluni silmin repun, jonka sivutaskussa on tuutarin rekon 
kirjontaa…).  Hameita voi ommella joka säähän sopiviksi, eri mittaisilla helmoilla ja runsaammilla tai 
kapeammilla pyrstöillä.

Vain mielikuvitus on rajana. Ei pidä pelätä astuvansa jonkun varpaille, edes sen kuvitteellisen 
kansallispukupoliisin. Nämä vaatteet, tekniikat, materiaalit ja osaaminen ovat yhteistä riemukasta 
kulttuuriperintöämme.

Inspiroitunein terveisin

Tyyni

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 13: Miten lasten puvut eroavat aikuisten puvuista?

Millä tavoin lasten puvut eroavat aikuisten puvuista? - Maija


Moi Maija!

Ensin historiaan kansanpukujen aikaan: 1700-1800 -luvuilla pienimmät lapset puettiin Toini-Inkeri
Kaukosen (Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut 1985, 259-265) mukaan pellavapaitaan. Sen
jälkeen talonpoikaislapsi on saanut tuon aikakauden unisex-asun, kolttimekon, eikä tyttöä saattanut
erottaa pojasta kuin pienin vaatetuksen antamin vihjein. Tätä kolttia pidettiin jopa rippikouluikään asti, jolloin tultiin aikuiseksi ja pukeuduttiin tavanomaisiin aikuisten vaatteisiin. Kaukonen kirjoittaa, että tästä pukeutumiskäytännöstä poiketen vauraat ja ehkä uudistusmieliset talolliset saattoivat pukea jo alle kymmenvuotiaat lapsensa aikuisten mallisiin pyhävaatteisiin, joita on hieman tallessa museoissamme.

Kuva Tiina Lajunen

Kaukosen kirjassa kerrotaan lasten kansallispukujen käytön lisääntyneen 1950-luvulta lähtien. Ehkä
siihen vaikutti Sylvi Kauhasen ja Aino-Inkeri Ollilan mallivihko Ommelkaamme tyttöjen kansallispuvut (1956), josta sai tarkat ompeluohjeet kymmeneen kansallispuvuun, mutta pukujen pituus ja puhvimaiset paidanhihat eivät kuitenkaan toistaneet perinteistä (kansanpukujen) linjaa. Tyttöjen kansallispuku on menneinä vuosikymmeninä usein ommeltu liivihameeksi, ehkä esiliinakin on ommeltu hameeseen kiinni. Kansallispukuraati on hyväksynyt lasten kansallispuvuiksi aikuisten kansallispukujen mallit jonkin verran yksinkertaistettuina (Kaukonen 1985, 263).

Kuva Soja Murto

Lapsen kansallispuvusta voi jättää pois suuritöisimmät kirjailut, korut, avainkokat, puukot ja helavyöt. Lapsen vartalon mittasuhteiden vuoksi paidan pääntielle saattaa tarvita halkion, vaikkei sitä aikuisen kansallispuvussa olisikaan. Pienet pussihihat eivät kuulu kansanomaiseen paitaan.

Pohjemittainen hame voi pysyä paremmin ylhäällä olkainten kanssa: ne voi ommella ryhdikkäästä valkaisemattomasta pellavapalttinasta. Pienellä tytöllä ei tarvitse olla esiliinaa, mutta noin yläkouluikäisenä voisi esiliinan pukea, ja huivin voi jättää pois.

Hämeen hame tytölle. Kuva Tiina Lajunen

Pojat laittavat päähineen päähänsä aivan kuin miehetkin. Pojalle sopiva päähine on kairalakki tai
villamyssy; huopahattu säästetään vanhemmalle iälle. Länsisuomalaisen pukualueen tyttö pukee päähänsä silkkinauhat, jotka asetetaan pään ympäri hiusrajaan ja solmitaan takaa. Nauhojen päät jätetään riippumaan pitkin selkää. Ruotsinkielisten alueiden puvuissa tytöt eivät käytä päänauhoja vaan hiukset letitetään. Karjalaisella pukualueella tytön päähineenä kansallispuvusta riippuen on esimerkiksi silkkinauha, säppäli, pinteli tai sykerö (jonka päälle aikuistuttua huntu sidotaan).
Nuori nainen voi vaihtaa aikuisen naisen päähineeseen 15-20 vuoden iässä, vaikkei ole naimisissa.

Lapsi liikkuu ja leikkii juhliessaankin – miksei myös kansallispuku päällään! Vaate on puhdistettavissa, jos sen saa suojattua moottoriöljyltä ja muilta ilkeimmiltä tahroilta.
Iloisia juhlia!

Lapsenomaista riemua ja uteliaisuutta toivottaen

Tyyni


Lue lisää:
Suomen kansallispukukeskus: kansallispuvun käyttöohjeet
http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/kayttoohje.htm

Raita ry:n joulukalenteruarvonta!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 12: Mitkä ovat yleisimpiä pukuja?

Mikä tai mitkä ovat yleisimmin käytetyt puvut? – Piia


Hei Piia!
En tiedä, onko ihan tarkkaa tilastoa mahdollista tehdä, mutta vuosikymmenien kokemukseni
nostaa tässä viiden suosituimman joukkoon Tuuterin, Munsalan, Etelä-Pohjanmaan eli Härmän,
Hämeen, ja Kaukolan puvut. Myös Peräpohjolaa, Keski-Suomea, Pyhäjärveä, Seiskaria ja
Sakkolan ja Raudun pukua näkee paljon.

Tuuterin puku. Kuva: Seppo Haapanen / Soja Murto

Aika usein kansallispuvun valintaperusteena ennen 1980-lukua olivat kauneus ja hinta. Munsala on
monesti valittu edullisuutensa vuoksi, Tuuteri värikkyytensä.
Toki näissä on silti myös alueellisia eroja. Etelä-Karjalassa näkee paljon Ruokolahtea, Rautjärveä,
Jääskeä ja Joutsenoa. Kymenlaaksossa on runsaasti Kymenlaakson ja Vehkalahden pukuja jne.
Miesten puvuista Etelä-Pohjanmaa, Johannes ja Valkeala lienevät yleisimmät.

Johanneksen miehen puku. Kuva: Elina Matikainen / Soja Murto

Tuntumani mukaan 1980-luvun jälkeen suosio on tasoittunut kiihtyvällä vauhdilla, kun pukuja on
valittu enemmän omien juurien perusteella ja haluttu myös erottua joukosta. Kansallispukujen
perustutkimus ja sen pohjalta tarkistetut ja uudet tutkitut puvut ovat lisänneet vaihtoehtoja. Vanhat
suosikit pitävät silti pintansa.

Etelä-Pohjanmaan eli Härmän puku ja Munsalan puvusta Vuorelman versio. Kuva: Elina Matikainen / Soja Murto

Suomen Perinnetekstiilit, joka jatkaa Vuorelman pukujen myyntiä,
kysyi Suomen kädentaidot -messuilla Tampereella messuvierailta heidän suosikkipukujaan. Jenni
Österman Suomen Perinnetekstiileiltä kertoo näin: ”Äänestyksessä annettiin 89 ääntä. Voittaja oli
Tuuteri 9 ääntä, jaetulla kakkostilalla Häme, Sääksmäki, Pirkanmaa ja Pyhäjärvi, kaikki saivat 4
ääntä. 3 ääntä saivat Härmä, Jurva, Orimattila ja Sakkola-Rautu.”

 Pukuja laskeskeli

Tyyni

Ps. Muistattehan arvonnan!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 11: Millaiset alusvaatteet?

Millaiset alusvaatteet kansallispuvussa tulisi olla?
Nimim. Nakkisillaan

Aluspaidan helmaa ja sukka sukkasiteineen. Kuva Soja Murto.

Hyvä Nakkistelija,

Kansallispukuihimme ei ole määritelty aluspaitaa kummempaa alusvaatetusta. Tähän on hyvä syy: Esi-isät ja -äidit eivät nykyisenkaltaisia alusvaatteita käyttäneet. Pitkä aluspaita tai hame suojasi kallisarvoisia vaatteita ihon rasvoilta ja ihoa karkeilta kankailta. Pitkä alusvaate riitti tarvittaessa myös sellaisenaan kotiasuksi tai helteillä heinäpellolle. Miehillä pitkä aluspaita viikattiin näppärästi suojaamaan vaatteita kalleuksilta ja kalleuksia vaatteilta.

Rajakarjalainen emäntä heinäpellolla 1930-luvulla. Kuvaaja Pietinen (todennäköisesti Aarne). Kuva kuuluu Museoviraston historialliseen kokoelmaan ja Pietisen kokoelmaan.

Nykyisenlaisia pikkuhousuja tai rintaliivejä ei tarvittu eikä käytetty, eikä miehilläkään ollut boksereita. Sen sijaan moderni juhlija voi nämä vaatteet hyvin pukea pohjakerrokseksi. Suosittelen kuitenkin välttämään esimerkiksi kovin röpeliäisiä pitsiliivejä, jotka voivat muhkuroittaa päällikerroksia, tai kovin voimakkaan värisiä liivejä, jotka voivat kuultaa paidan alta.

Etelä-Karjalan museon kokoelmista löytyy Kirvusta talletettu pellavapaita: "Pellavapaita Kirvusta. Vaaleasta kotikutoisesta pellavasta käsin ommeltu pitkä paita. Etuhalkion pituus on 26 cm, kiinni yhdellä päällystetyllä napilla, lisänä lankalenkit paljinsolkea varten. Edessä vasemmalla sivulla 23 cm leveä lisäkaitale. Takana vasemmalla samanlainen lisäke kuin edessä. Osa takakappaleesta on karkeampaa pellavaa."

Kalsariosastolla on vapaampaa, kiitos muhkeiden helmojen ja suojattujen vyötäröiden. Tavalliset alushousut käyvät kaikille sukupuolille, ja jos fiilis siitä paranee, voi laittaa vaikka mamelukit. Naisilla sukkahousut ja sukkanauhaliivit ovat yleensä aina tarpeettomia, sillä pukuihin tuppaa kuulumaan polvimittaiset sukat, jotka sidotaan säärisiteillä polven alta.

Kalsariasioita kanssanne pohti

Tyyni

Muistakaahan arvonta!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 10: Voinko laittaa kansallispuvun, jos seuralainen ei laita?

Voinko laittaa kansallispuvun juhlaan, vaikkei seuralaisellani sellaista olisi?
Nimim. Närppäskä

Närppäskä hyvä,

Voit. Kansallispuku on juhlapuku, jota voi käyttää monenlaisissa tilaisuuksissa, niin pienissä perhejuhlissa (kuten ristiäiset) kuin suurissa virallisissa juhlatilaisuuksissakin (esimerkiksi presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto).
Pukeutumisoppaissa usein mainitaan, että pari pukeutuu juhlaan samanarvoisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että molemmilla olisi oltava päällään kansallispuku, vaan sitä, että molemmat pukeutuvat sekä juhlan luonteen mukaisesti että toistensa pukeutumisen huomioiden. Jos molemmilla ei ole kansallispukua, kansallispuvuton pukeutuu tilaisuuden kutsussa ilmoitetun pukukoodin mukaan. Mikäli pukukoodia ei ole ilmoitettu, jää omaan harkintaan, miten kansallispuvuton kyseiseen juhlatilaisuuteen pukeutuu.

Hartikaisen perhe juhli 100-vuotiasta itsenäistä Suomea kaupungin itsenäisyysjuhlassa kansallispuvussa, tummassa puvussa kera TuunaaMunPerinne-solmion ja sarafaanissa.
Kuva: Tiia-Maija Hartikainen

Kansallispuvun juhlakäyttöä on pohtinut blogissaan mm. Soja Murto:
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/05/missa-kansallispukua- saa-kayttaa.html

Hauskoja ja kunkin omannäköisiä juhlia toivottaa

Tyyni

ja kehottaa taas osallistumaan Raita ry:n joulukalenteriarvontaan!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 9: Pitääkö mies kansallispuvun päähinettä sisällä?

Pitääkö mies kansallispuvun päähinettä myös sisällä?
Nimim. Pena

Varraslakki eli neulottu päähine on vaihtoehtona joissakin läntisissä puvuissa.
Hei Pena!

Myös miesten kansallispukuihin kuuluu olennaisena osana päähine. Usein on useampi vaihtoehto, joista valita. Läntisen miestenpukujen arvokkain päähine on huopasilinteri ja karjalaisissa puvuissa huopalääppä. 

Lääppä. Kuva: Susanna Mattheiszen / Soja Murto
Silinteri. Kuva: Soja Murto

Mies pitää päähineen päässään aina muulloin, paitsi kirkossa ja ruokapöydässä, sekä käteltäessä juhlan isäntäväkeä.
Patalakki eli kairalakki. Kuva: Soja Murto

Patalakki eli kairalakki. Kuva: Soja Murto

Säkylän miehen kirjovirkattu päähine. Kuva: Soja Murto

Läntisen kansallispuvun lippalakki. Kuva: Soja Murto

Komeita herroja kanssanne ihasteli

Tyyni