torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016, luukku 8: tykkimyssy ja pitsi, Loppi


Hämeen museon kokoelmaan talletettiin 9.7.1907 kaksi tykkimyssyä Lopelta: viheriäsävyinen kirjailtu pellavavuorinen tykkimyssy HM 127:11 ja tummansininen tykkimyssy pitseineen HM 127:12. Molemmat tykkimyssyt ovat Syrjän tilalta Sajaniemen kylästä.

Jokainen museoon luovutettu kokonaisuus on kirjattu tarkkaan (museokoodi HM 127).
Kuva Minna Koskinen

Jokaisesta vaatekappaleesta on yksityiskohdat kirjattu erittäin tarkasti. Tykkimyssyn HM 127:11 mukana oli myös värillinen silkkinen timppi: "Samaan kuuluu vielä värillisestä silkistä "otsanauha", johon myssy nuppineuloilla kiinitettiin, kun hiukset olivat ylöskampatut (päälaelle)"


Kaikki museotalletuksen esineet on selostettu yksityiskohtaisesti,
tässä selostus HM 127:11-12 osalta. Kuva Minna Koskinen 


Viheriäisestä silkistä tehty tykkimyssy on sisäpuoleltaan varsin huonossa kunnossa. Mitenkäs luette tuolta kauniista käsinkirjoitetusta tekstistä, oliko kirjailut tehty koneella vai koneetta?

Viheriäsävyinen tykkimyssy HM 127:1. Kuva Tampereen museon kokoelmista, Marika Tamminen 2010

Esikuvasta puvuksi, työvaiheita on monta. Nämä esikuvat olivat niin hyvässä kunnossa, että niitä voitiin näinkin käsitellä.

Marjo Vainio kopioi tykkimyssystä HM 127:11 kirjonnan kuvioita työohjetta varten.
(kuva Minna Koskinen)

Toinen esikuvatykkimyssy on arkistokuvauksen mukaan tehty Sinisestä silkistä, vuori mustan ja sinisen kirjavaa pumpulikankasta, pahvi sisässä, käsin ommeltu yksinkertaisia silkkilankakoristeita. Yläpuolella silkkinauha, alareunassa valkoinen koneella kudottu pitsi.

Mainittu alareuna lienee todellisuudesssa tykkimyssyn etureuna ja koneella kudottu pitsi on oheisessa kuvassa näkyvä tyllille pujoteltu pitsi. Mikähän on mahtanut olla vuonna 1907 esineitä arkistolomakkeelle kuvailleen henkilön tykkimyssytuntemus? Samalla herää epäilys käsityötekniikoiden tuntemuksesta, tasainen ja siisti käsin kirjailtu on voitu virheellisesti tulkita koneella tehdyksi.


Lopen Syrjän tilalta Hämeen museoon 1907 talletettu tummansininen tykkimyssy HM 127:12.
Kuva: Minna Koskinen

Tummansinisen tykkimyssyn HM 127:12 mukana talletettiin myös tyllille pujoteltu tykkipitsi.

Tummansinisen tykkimyssyn HM 127:12 mukana talletettiin myös tyllille pujoteltu tykkipitsi (HM numeroimaton).
Kuva: Minna Koskinen

Nämä tykkimyssyt olivat esikuvina Lopen naisen kansallispuvun tykkimyssylle. Pukuun kuuluu kaksi tykkimyssyä ja kaksi pitsivaihtoehtoa.  Lopen puvun kankaita, kaavoja ja työohjeita välittää Minna Koskinen, minna.koskinen@ppb.inet.fi, puh. 0400 778 411



Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Kirsi

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016, luukku 7: tanu, Kymi, Sutela

Kymin Sutelasta Kansallismuseoon tallettu tanu KM:KE 6837:64 on kymiläiseen tapaan hyvin suuripesäinen ja leveäpitsinen. Tämän tanun pitsi on puuvillatyllille kirjottu, ja monipuolinen kuvio on kuin satu. Kasviaiheen vierellä on geometrinen raita ja tylliä reunustaa nyplätty pitsi.

KM:KE 6837:64 Kymi, Sutela. Kuva: Soja Murto

 Tämä tanu on esikuvana Kymin kansallispuvun yhdelle tanuvaihtoehdolle.

KM:KE 6837:64 Kymi, Sutela. Kuva: Soja Murto

Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Soja

tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016, luukku 6: hartuushame, Rautu ja Sakkola


Raudun ja Sakkolan alueelta talletettu hartuushame KM:KE A3339, on valmistettu sinisestä, palttinasidoksisesta, villalangoin kudotusta ja vanutetusta sarasta. Kude ja loimi ovat karstavillaa. Hameen leveys on noin 225 cm ja se on 5-pietiminen eli siihen on käytetty viisi kankaan leveyttä kangasta. Etelä-Karjalan äyrämöisnaisille tyypillisesti hameosa ulottuu kainaloon saakka ja sen jatkona on hartuukset eli olkaimet. Hartuusosa on matala, kapeaolkaiminen, punaisesta verasta valmistettu ja osin kirjottu. (edit: hartuukset, ei liiviosa)

Hameen punaiseen, 8 cm leveään, verkahelmukseen
on poimutettu n. 6,7 m ohutta punaista verkaa.
Kuva: Soja Murto


Kuva: Soja Murto


Hartuusosa on reunustettu erilaisilla painokuvioisilla puuvillakaitaleilla
ja takana keskellä on kirjontaa. Hartuukset on vuoritettu pellavakankaalla.
Kuva: Soja Murto


Kuva: Soja Murto


Hame on tiiviisti, tasaisesti poimutettu hartuuksiin kiinnitetyltä osalta.
Keskellä edessä on poimuttamaton osa.
Kuva: Soja Murto



Raudun ja Sakkolan alueen hartuushameita vastaavanlaisia, vetopoimutuksin valmistettuja, hartuus- /hartiushameita on talletettu myös mm. Käkisalmesta ja Metsäpirtistä.

Raudun ja Sakkolan hameesta on olemassa useita eri versioita, mutta ainoaa tällä hetkellä saatavilla olevaa ohjetta myy Suomen Perinnetekstiilit Oy.


Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Tuula

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016, luukku 5: naisen liivi, Jääski


Tankkimallinen liivi KM:KE A1415 on ohuehkoa sinistä sarkaa. Vuori on tiivistä pellavapalttinaa. Liivi on sivusaumaton ja etureunat on huoliteltu punaisella verkakaitaleella.

Liivi KM:KE A1415 Jääskestä.
Kuva: Soja Murto


Takana olevat aukot sallivat takahelman nousemisen terhakasti hameen päälle.
Kuva: Soja Murto

Sisäpuolella toisessa liepeessä on tasku. Takahelmassa on hauskat aukot, jotka sallivat takahelman nousemisen terhakasti hameen päälle. 

Liivi on ommeltu melko suurpiirteisesti.
Kuva: Soja Murto


Liivi suljetaan edestä pallean kohdalta messinkihakasparilla.

Kuva: Soja Murto

Tämä liivi on Jääsken naisen tarkistetun kansallispuvun liivin esikuva. 

Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Soja

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016, luukku 4: esiliina, Kuolemajärvi

Tämä esiliina KM:KE A3647 on talletettu Kuolemajärveltä ja asustelee Kansallismuseossa. Se on käsinkudottua, valkaistua pellavaa. Esiliinaa reunustaa vähän puolivälin yläpuolelle ulottuva iskuhapsu, jossa on villa- ja pellavalankoja. Siniset kirjontalangat ovat pellavaa, punaiset villaa. Nyytinki (= karjalainen nyplätty pitsi) on valkaisematonta pellavaa ja hyvin tiivis. Punaiset ostonauhat raidoittavat helmaa.
Yläreunassa on nauhakuja ja nauha on pellavalangasta palmikoitu.

Esiliina KM:KE A3647 Kuolemajärveltä.
Kuva: Soja Murto



Kuva: Soja Murto


Esiliina on toteutettu Kuolemajärven kansallispukuun, jota myy Kuolemajärvi-säätiö:
Sari Suuronen 040-535 4463

Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Soja

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016, luukku 3: miehen sarkaviitta, Kaukola

Kaukolasta talletettu miehen viitta KM:KE A831 on paksua, lampaanmustaa sarkaa. Viitta on, kuten karjalaiset viitat yleensäkin, olkasaumaton ja tehty suorista kappaleista, joita on levitetty kiiloilla.


Miehen sarkaviitta KM:KE A831. Kuva: Soja Murto


Viitta on vuoriton ja ommeltu paksulle saralle tyypillisillä ompeleilla. Päärmeet ovat risapäärmeitä, jotka on tuettu villalangalla.

Viitan reunoja kiertää punaisesta villalankanipusta kierretty koittana. Kauluksen juuressa ja sivukiilojen päissä on lankatupsuja, joita Kaukolassa käytettiin myös naisen liivien ja viittojen koristeina.


Takaa otetussa kuvassa näkyy hyvin viitan malli.
Kuva: Soja Murto


Kauluksen reunassa ja kiinnityssauman päällä sekä hihansuissa on ruskeaa nahkaa. Taskuja koristavat nahkapalat, jotka ovat punaista, pintavärjättyä nahkaa, mutta väri on kulunut ajan saatossa. Se on vielä löydettävissä kurkistettaessa suojassa oleviin kohtiin ja tikkausten alle. Taskuissa on myös kirjontaa.


Punainen väri on kulunut taskunsuuta koristavan nahan pinnasta,
mutta pilkottaa vielä suojaisista kohdista..
Kuva: Soja Murto


Viitta on toteutettu takkimaisena väljästi tulkiten Kaukolan miehen kansallispukuun. Sen ohjeita voi kysellä Suomen Perinnetekstiileiltä.

Esikuvan mukaisesti viittaa on tehty ainakin kaksi kappaletta, mutta ohjeita siihen ei ole.

Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Soja

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016, luukku 2: tykkimyssy, Virolahti

Tämä virolahtelainen, yksityishenkilön hallussa oleva tykkimyssy on tyypillinen Virolahti-Vehkalahti-Sippola -tienoiden myssy. Pohja on litteänmallinen ja päällystetty yhteen ommelluilla leveillä, tehdasvalmisteisilla kukkakuvioisilla nauhoilla. Samasta nauhasta on rusetti, josta puolimetriset nauhat riippuvat pitkin selkää.


Virolahtelainen tykkimyssy, yksityiskokoelma.
Kuva: Soja Murto


Myssyn pohja on tehty sanomalehtiä yhteen liisteröimällä ja sen vuori on puuvillaista painokangasta. Kolme laskosta myssyn takaosan molemmin puolin ovat melko suoria. Myssyn reuna on huoliteltu mustalla nauhalla.


Tykkimyssyn vuori on painettua puuvillaa ja sen alta pilkottaa sanomalehti.
Kuva: Soja Murto

Näitä myssyjä on säilynyt runsaasti ja niitä on ainakin valko-, puna- ja mustapohjaisina. Kuviot ovat tyypillisesti kukkakimppuja.


Myssyn reuna on huoliteltu mustalla nauhalla.
Kuva: Soja Murto

Tällä hetkellä esikuvan mukaista nauhaa ei ole saatavilla, joten Virolahden ja sisarustensa myssyt päällystetään joko yksivärisellä, kukkakuvioisella nauhalla tai täydemmäksi kuvioidulla värikkäällä nauhalla.

Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.


Soja